1. joulukuuta

Lintukarhu

Lintujalkaiset

Lintukarhu on lintujalkainen nisäkäs, jolla on karhumainen vartalo, mm. vahvat kädet ja leuat.

Lintukarhun herkkua ovat vesimarjat ja vesiketunleipä. Se syö myös kaikenlaisia ötököitä ja raatoja.

Lintukarhu on erittäin nopea vedessä, mutta maalla ei niinkään. Se kiipeää kuitenkin puihin helposti.

Paino: 30-70 kg
Pituus: 80-140 cm

Tulostusversio
Viivaversio

2. joulukuuta

Höttipsu

Leijupsaiset

Höttipsu on kettua muistuttava leijuva olento. Se ei ole kuitenkaan pelkkää höttöä. Höttipsun elinympäristönä ovat usvaiset vesimetsät. Se syö kaikenlaista kevyttä ja pientä, hahtuvakukinnoista kuten pajunkissoista hämähäkinseitteihin.

Höttipsun on oltava koko ajan liikkeessä tai kiinnityttävä johonkin, koska sen paino on negatiivinen ja se ajautuisi muuten pois planeetalta. Negatiivinen paino tuntuu kuitenkin. Höttipsua on lähes mahdoton koskettaa, ja kosketus olisi pois työntävä, mutta höttipsu voi itse koskettaa asioita suuren nopeutensa ansiosta.

Paino: -0,1 kg
Pituus: 1-100 cm

3. joulukuuta

Pyrstöpikkunotka

Petolinnut

Pyrstöpikkunotka on harvinainen lintu.

Sen pyrstö on kuin pehmolelun; se on pehmeä, mutta sillä voi pamputtaa. Pyrstöpikkunotka onkin hyvin ärhäkkä lintu. Sillä on myös voimakkaat jalat, joilla se saalistaa pienempiä eläimiä.

Pyrstöpikkunotka osaa kuitenkin puolustautua myös hehkuttamalla itseään. Näin se saa mahdolliset pedot hämilleen, mutta se käyttää loisteliasta väripukuaan myös houkutellakseen kumppaneita ja ennen kaikkea valoa kohti lentäviä hyönteisiä.

4. joulukuuta

Muuurahaiskrokosiili

Muurahaissiilit

Muurahaiskrokosiili on pieni, kuusijalkainen ja se elää puissa. Se on symbioosissa sienen kanssa, joka toimii sateenvarjona, veden kerääjänä ja puolustuskeinona saalistajia vastaan. Joskus muurahaiskrokosiili syö itsekin itseään. Muurahaskrokosiili osaa myös käpertyä palloksi ja tarttua tiukasti puun pintaan.

Muurahaiskrokosiilillä on hyvin terävät hampaat, joilla se puraisee välillä isojakin eläimiä. Sillä on myös pitkä pitkä kuono, jolla se syö pieniä matoja ja kaikenlaisia ötököitä. Se tykkää myös todella paljon sienistä. Sen kieli mahtuu pieniinkin koloihin.

Paino: 1 g
Pituus: 0,5-4 cm

5. joulukuuta

Myrmendua

Muurahaissiat

Myrmendua syö termiittejä ja kaikenlaisia hyönteisiä. Se pitää maan tonkimisesta. Se on yöeläin ja yksinäinen susi. Se elää siniruohotasangoilla, mutta viihtyy myös pimeissä metsissä. Se osaa nimittäin kiipeilläkin todella hyvin ja roikkua hännästään.

Myrmendualla on töyhdöiltä näyttävät korvat. Korvat ovat karvojen seassa turvassa tuulelta ja kylmyydeltä. Myrmendua kuulee myös jaloillaan!

Paino: 10-50 kg
Pituus: 50-80 cm

6. joulukuuta

Puskuaari

Sorkkahevoset

Puskuaari on suuri, mutta melko ketterä eläin. Sen sarvi on vaarallinen. Vaikka puskuaari on melko äkäinen, sen voi helposti kesyttää ratsastettavaksi tarjoamalla sille hyvää ruokaa. Puskuaari on isopäinen ja itsepäinen, mutta uskollinen ystävä.

Puskuaarille kelpaa ravinnoksi ruoho, mutta se myös käyttää sivusarviaan makupalojen tonkimiseen maasta.

Puskuaarin lähimpiä sukulaisia ovat sorkkapedot, jotka ovat lihansyöjiä tai sekasyöjiä, mutta ne ovat sukulaisia hyvin pitkän ajan takaa.

Paino: 500-1000 kg
Pituus: 2 m

7. joulukuuta

Nestehukka

Susiolennot

Nestehukka on täynnä nestettä. Jos siihen tekee reiän, siitä voi juoda. Nestehukka osaa olla viivasuora, mutta myös hyvin löllö pussi.

Nestehukka on usein hyvin riutunut, ja sitä on raahattava. Nestehukka ei ole leikannut kynsiään. Ne ovat siis hyvin pelottavat. Joskus nestehukka raapaisee niillä kuitenkin itseään. Samoin kirputtaessa saattaa tulla hampaista reikä. Sitten valuu taas kaikki hukkaan.

Nestehukka ei halunnut kunnon kuvaa itsestään, vaan piirretyn näköisen. Oikeasti nestehukka näyttää säälittävämmältä.

Paino: 5-300 kg
Pituus: 1,5 m

8. joulukuuta

Töröhvi

Pyllyhäntäiset

Töröhvi on suuri eläin, mutta ulkonäöstään huolimatta ketterä rinteissäkin. Se elää melko karuilla seuduilla. Se syö silti vain tiettyjä myrkyllisiä ravinteikkaita marjoja ja niihin kuolleita eläimiä. Se ulostaa niiden siemeniä itselleen suotuisiin ja muille vaikeisiin paikkoihin ja muistaa kaikki paikat. Se se saa lihamyrkkymarjan siis kasvamaan, jopa toiseen puuhun. Töröhvi on kuitenkin riippuvainen tästä kasvista, kuin myös kasvi siitä, mutta töröhvi tarvitsee paljon ruokaa ja lajit ovatkin uhanalaisia.

Töröhvi osaa juoda peräpäällään, joka toimii kärsän tavoin ottimenakin. Suoli on yhdistynyt häntään. Töröhvi tarvitsee suuren suoliston ruoan sulattamiseksi. Töröhvi puolustautuu pärisyttämällä ulostetta ja potkimalla. Töröhvin purema on myrkyllinen.

Paino: 900-1400 kg
Korkeus: 4-6 m

9. joulukuuta

Aarnikoira

Koiraeläimet

Aarnikoira elää monenlaisissa metsissä, mutta etenkin aarniometsissä ja kalliometsissä. Se saalistaa etenkin puusta hyppimällä.

Aarnikoiran ajatellaan hallitsevan metsän eläimiä. Aarnikoirasta ei kuitenkaan ole paljon tietoa.

Paino: 15-40 kg
Korkeus: 80-130 cm

10. joulukuuta

Älymakkara

Meripossut

Älymakkara on merimakkara, jolla on monimutkaista sosiaalista elämää. Se osaa kommunikoida myös ihmisten kanssa.

Älymakkara kuuluu meripossuihin, joita on hyvin monenlaisia. Sillä on imukuppijalkoja ja päässä lonkerot, jotka toimivat kuin kädet. Älymakkara onkin hyvin nokkela ja taitava raajoistaan. Raajoja voi olla useampiakin, ja ruumiin muotokin vaihtelee paljon. Älymakkaralla on vesikeuhkot, jotka ovat peräpäässä. Älymakkara tonkii pohjamutia ja syö myös vedessä leijuvaa planktonia. Älymakkara puolustautuu syöksemällä peräaukosta sisäelimiä. Niiden tilalle kasvaa uudet. Tämä ei ole vitsi, tällaisia eläimiä on oikeasti! Älymakkara on myrkyllinen varsinkin kuollessaan.

Paino: 5-500 g
Pituus: 5-30 cm

11. joulukuuta

Nenäörkki

Rusinamöröt

Nenäörkki on melko pieni ja pelokas. Se kuitenkin puree kovaa. Nenäörkit pitävät toistensa nenistä ja hännistä.

Nenäörkit syövät vähän kaikenlaista, varsinkin namupaloja. Pelokkuudestaan huolimatta ne varastelevat paljon ruokaa.

Paino: 10 ruokalautasellisen verran
Pituus: 30-40 cm

12. joulukuuta

Papupri

Papulinnut

Kuoriutuneen munan ottikin pesäksi itselleen papupri. Se munii siis munaan. Papupri on tavallinen pieni lintu, mutta se ei osaa lentää. Sen herkkua on madot. Koska sen ei tarvitse lentää, se voi syödä itsensä melko painavaksi.

Tässä piti olla jättimuna, mutta siitä kuoriutunut eläin onkin jo mennyt tiehensä.

Alkuperäinen muna
Paino: 9 kg
Pituus: 33 cm

Papupri
Paino: 30-200 g
Pituus: 15 cm

13. joulukuuta

Jättiläismetsäpeto

Hurkkoeläimet

Jättiläismetsäpeto on nimensä mukaisesti suuri metsissä viihtyvä peto. Se saalistaa yöllä, aamulla, päivällä ja illalla nukkuen aina epäsäännöllisesti. Näin saaliit eivät voi ajoittaa liikkumistaan liian hyvin.

Hurkkoeläimillä on piirteitä koirista, kissoista, hyeenoista ja karhuista. Ne onkin jaettu omaan heimoonsa petoeläinten lahkon sisällä. Hurkkolajeja on löydetty 27. Hurkkoeläimet ovat yleensä pelkästään lihansyöjiä. Jos kuulet hirviömäistä karjuntaa, se voi olla hurkko. Silloin kannattaa liueta, sillä hurkot ovat todella taitavia saalistajia. Tosin liukenisit mahassakin.

Paino: 200-700 kg
Säkäkorkeus: 150-190 cm
Pituus: 240-320 cm

14. joulukuuta

Kippurainen

Kippuraisjyrsijät

Kippurainen syö ötököitä, matoja ja pähkinöitä. Kippurainen on viisitoista senttimetriä pitkä. Se painaa 10:menen kolikon verran. Kippuraisella on ohut ja pitkä kieli.

Kippurainen asuu maassa myyrän tavoin. Sillä on pienet kaivuukäpälät. Kippurainen on ketterä kuin hiiri. Se kiipeilee puissa oravan tavoin.

15. joulukuuta

Valopeura

Leijonasiat

Valopeura elää pohjoisen laajoilla metsäalueilla. Se on harvinainen ilmestys. Sen turkki hohtaa hieman jostakin syystä. Valopeuran sarvi on omituinen. Sen turkissa usein hienoa kuviointia. Harja on joskus hyvinkin suuri.

Valopeuralla on kolme häntää, joista yksi on jouhimainen. Vaikka valopeura jalohirviä muistuttaakin, se on itse asiassa kissaeläimille ja sioille läheisempää sukua. Sitä voidaankin sanoa jalopeuraksi. Valopeura on kuitenkin kasvinsyöjä.

Pituus: 2-3 m
Paino: 200-700 kg

16. joulukuuta

Oksupimpula

Hopluaiset

Oksupimpula... no kysy häneltä itseltään. Ei hän välttämättä vastaa, koska et välttämättä löydä häntä. Tai tuskin kukaan hänelle puhuisikaan. Vai olisiko hän sen arvoinen?

Tietenkin on. Oksupimpula on mukava eläin, mutta kovin pieni. Surkeakin saattaa olla, mutta hyvällä ja kestävällä tavalla, luultavasti.

Oksupimpula on monenlaisissa paikoissa.

Paino: Ainakin itsensä verran!
Pituus: Korkea kuin pieni kasvi!

17. joulukuuta

Taleri & sokerihirmunsu

Monivelkaiset

Taleri (vas.) on kuusisiipinen moniniveljalkainen, joka on kiinnostunut makeiksi mielletyistä hedelmistä.

Sokerihirmunsu (oik.) on monisulkasiipinen ja perhosmainen, mutta sen nimi kertoo jostakin muusta. Se rohmuaa sokeria kuin ronsu kärsällään. Se on siksi myös melko ärhäkkä. Sen oletetaan olevan hyvin kaukaista sukua lohikäärmeille. Sillä on vain neljä jalkaa, ja se onkin moniniveljalkainen, joita on siis monenlaisia.

Talerit ja sokerihirmunsut ovat usein ystäviä, ja ne ääntelevät suullaan niin, että isommatkin eläimet voivat kuulla sen, jos kuuntelevat tarkkaan. Kukaan ei tiedä mitä ne viestivät, mutta niillä on huomattu olevan melko monimutkaiset aivot. Kun ne pääsevät yhteen, niiden ärhäkkyyttä ei tarvitse pelätä.

Pituus: 5-15 cm

18. joulukuuta

Ankrelohikäärme

Lohikäärmeet

Ankrelohikäärmeitä on monenvärisiä. Ne ovat melko hoikkia, siroja ja kevyitä rakenteeltaan. Ne sukeltavat hyvin ja saavat helposti varsinkin suuremman saaliin kiinni. Ne ovat toisaalta myös nopeita juoksemaan maalla. Siivet menevät syöksyssä suppuun.

Ankrelohikäärmeet eivät yleensä hyökkää älykkäämpien eivätkä välttämättä parhaiten puolustautuvien eläinten kimppuun. Ne ovat nimittäin varovaisia, vaikkei suurikaan haava ole yleensä kohtalokas. Ehkä osittain varovaisuutensa takia ne ovatkin hyvin pitkäikäisiä. Sanotaan, että ne osaavat tunnistaa vihollisen, joten et välttämättä halua pukea päällesi lohikäärmeentappajien vaatteita. Toisaalta ne tunnistavat myös muille ihmisille pahat ihmiset. Ne tajuavat kokonaisuuden.

19. joulukuuta

Kuhilas

Polypedit

Kuhilaalla on yleensä kahdeksan jalkaa ja kolme päätä. Sen jalat ovat hyvin voimakkaat, vaikka näyttävätkin lyhteiltä. Turkki on tehokas suoja.

Kuhilas elää pohjoisilla alueilla. Sen ei tiedetä syöneen pieniä lapsia. Se syö kuitenkin lähes kaikkea. Joskus on luultu, että se saa ravintonsa jalkojen ja karvojensa kautta, etenkin kun se nähdään usein soilla ja avoimilla paikoilla, jossa ei näy ihmiselle paljon syötävää. Joskus kuhilasta luullaan äkkiseltään isomöröksi tai heinäkasaksi. Kuhilas on usein laiskiaismaisen hidas liikkeissään, mutta halutessaan melko nopea ja taipuu jopa useita jalkoja ilmaan nostaen. Uskaliaimmat nukkuvat kuhilaan suojissa. Usein polypedejä sanotaankin pölypedeiksi, vaikka nimi viittaakin monijalkaisuuteen.

20. joulukuuta

Kuukameli

Kirnukyttyräiset

Kuukameli on kameleista salaperäisin. Se liikkuu vain öisin eikä kukaan tiedä mihin se päiväsaikaan menee. Öisinkin kuukameli on ihmissilmälle lähes näkymätön. Sen tunnusmerkkinä on valtava kuunmuotoinen sarvi, joka koostuu hohtavasta ja tuikkivasta juustosta. Kuukameli varastoi tuottamaansa maitoa kolmeen kyttyräänsä, joista maito mystisen kirnuamisvaiheen kautta muodostuu juustoksi ja päätyy lopulta sen juustosarveen.

Peikot ja tontut viihtyvät usein kuukamelin läheisyydessä ja keräävät juustoa sen sarvesta. Se ei kuukamelia haittaa, koska sarvi kasvaa aina takaisin. Ihminen ei tiettävästi ole päässyt koskaan maistamaan kuukamelin hohtavaa juustoa, mutta epäillään että sillä olisi loistavia terveysvaikutuksia.

Kuukameli on aika pieni, n. 1,5 m pitkä. Se painaa 80-100 kg riippuen maidontuotannosta.

21. joulukuuta

Vorsu

Järsijät

Vorsu on tarinoissa maailmanlopun olento. Se on kuitenkin ihan tavallinen vorojärsijöiden heimoon kuuluva eläin. Sillä on neljä korvaa ja silmää. Vorsu hyppii joka puolella ja tuhoaa paikkoja. Se on jokseenkin nokkela ja varastaa etenkin aineetonta omaisuutta, kuten ilmaa. Näin se saa tukahdutettua saaliinsa.

Vorsulla on sammakkon varpaita muistuttavat otinvarpaat. Se käyttää käpälän tylpempää osaa astelemiseen.

Jos näet vorsun, älä pelästy sen rumuutta. Hengen haukkominen voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Paino: 20-60 kg
Pituus: 50-100 cm

22. joulukuuta

Aivomutanttilikamato

Laakamadot

Likamadot syövät likaa. Joskus todella harvoin syntyy kuitenkin sellaisia likamatoja, joilla on aivojen kehitystä ja toimintaa ohjaavia ylimääräisiä geenejä. Tämä aivomutanttimato on melko älykäs, ja vähintäänkin se ymmärtää olemassaolonsa. Se onkin hyvin masentunut. Sen lajitoverit eivät ymmärrä mitään, eikä se voi kommunikoida muidenkaan kanssa, koska on liian pieni eikä osaa oikein tehdä mitään. Lisäksi se joutuu syömään omaa kakkaansa, koska laakamadot ulostavat suustaan. Se on ehkä maailman surullisin olento. Se tykkää kuitenkin harvoista valituista ruoista, ja se auttaa jaksamaan. Kuvan aivomutanttilikamato kuuluu limatoteemiselkälikamatoihin.

Paino: 1 µg
Pituus: 2 mm

23. joulukuuta

Motsu

Matsut

Motsu on henkisiltä voimiltaan näyttävä eläin. Sen luo mennään kuuntelemaan viisauksia telepaattisesti. Motsu on kuitenkin aikamoinen riitapukari. Se haluaa tapella. Henkisistä voimistakaan ei vaikuttaisi olevan apua. Motsu juo viiniä ja syö juustoa. Se jää usein matkan varrelle riitelemään, kun olisi tarkoitus mennä filosofien valokokoukseen. Itse asiassa se ei ole koskaan päässyt perille. Motsu kuitenkin on joka paikassa ainakin lähiympäristössään, koska se huitoo. Motsu pitää saunomisesta.

Paino: 40 kg
Pituus: 100 cm

24. joulukuuta!

Valon ja pimeyden juhla

Kettulohikäärme

Lohikäärmeet

Kettulohikäärme on karvainen lohikäärme. Se on nisäkäs, mutta se munii.

Kettulohikäärmeet pysyvät lapsina monta vuotta. Iän myötä niiden karvat korvautuvat sulilla. Lopulta nekin poistuvat ja jäljelle jää suomut. Poikasina ne ovat kuitenkin hyvin söpöjä.

Paino: 300-1200 kg
Pituus: 1,5-2 m